Kaikkihan me ollaan prinsessoi, kun laitetaan kruunu päähän

Muistan sillon, ku menin lukioon ja kerettiin opiskella reilu puolivuotta ku kakkosluokkalaiset tanssi vanhat ja päätin sillon, että haluun kans kyllä prinsessapäivän (mikä äitin mielestä oli sanomattakin selvää) ja aloin salaa haaveilla puvusta ja kampaukesta. 

Aikaa kulu ja päästiin syksyyn, kun olinki sitä mieltä etten aiokkaan tanssia? Ei kiinnosta. Menee vaan turhaa rahaa ja en opi kuitenkaan.  En kyselly paria, en kattonu mekkoja tai varaillu kampaajalle aikaa niinku suurinosa meiänkin lukion kakkosluokan tytöistä teki.

Sanoin kaikille etten oo enää varma haluunko tanssia. No sit olikin jo ''myöhästä'', paria ei löydy mistään. On muita juttuja, menee tärkeet kurssit päällekkäin yms. Ihan hyviä syitä siis.

Pieni toivonkipinä tulikin kun yks lupautui, mutta just ennen ekoja harkkoja sain viestin ''Asia on nyt niin, että tuo tanssi ei oo miun juttu'' Vastasin siihen ettei se oo miunkaan juttu, mutta tanssitko silti? Ai mitäkö sain vastaukseks? No en mitään. Niin, siitä ei kuulunu sen jälkeen enää mitään ja löin hanskat tiskiin. '' Olkoon sit s*atana. Ei miun kanssa kukaan tanssi, helppoo se on noilla hyvä kroppasilla ja näteillä jotka tuntee paljon porukkaa täältä'' Enhän mie tuntenu täältä enää ketään ketä kysyä. 

Näin äitistä, että sitä harmitti ihan älyttömästi, kun en ois halunnu tanssia ja koko sanan maininta sai miut aina vihaseks. 

Loppu viimein kävikin niin, että löysin parin, jonka kanssa kerettiin käydä yhet yksityiset treenit miun kaverin ja sen parin kanssa ja yhet vai kahet koko luokan yhteiset treenit :D Edes kenraaliharkoissa ei tanssittu, koska ymmärrrettävästi miun parin penkkarit oli pikkusen tärkeemmät.

Mekonkin sain noin viikko ennen tansseja.

Ystävänpäivänä 14.2.2014 heräsin laittoman aikasin ja suunnistin kohti kampaajaa, jossa meikkasin samalla kun kampaaja teki taikojaan. En muista koska viimeks ennen sitä aamua oisin jännittäny niiin paljon. Tiesin, että sinä päivänä pitää pistää kaikki peliin.

Tanssittiin siis meidän koululla ja kahdella muulla koululla ensin ja illalla oli kaikkien Joensuun lukioiden yhteiset tanssit toisin sanoen '' Pääesitys'' 

 Pitkin päivää piti korjailla meikkejä ja vahtia että tukka on hyvin ja muistaakseni ekojen tanssien jälkeen näytin tältä. Olin yhtäaikaa helpottunu että kaikki meni hyvin ja peloissani että vielä pitäs monet tanssit selvitä.

Muistan kun käytiin tyttöjen kanssa koululla syömässä, että ei varmasti pyörrytä tai mitään ja mietittiin siinä kun ei uskallettu syödä istualtaan ettei tipu mitään mekolle, että ompa prinsessaolo kun vetelee lohilaatikkoa mekko päällä x)

♥

Oli miulla oikeesti kivaa, vaikka näytinki niin positiivisselta ennen pääesitystä

 ♥

♥

Tuo päivä oli ehkä miun tän astisen elämän paras päivä. Oon kiitollinen siitä että äiti jakso kuunnella kaikki miun kiukuttelut ja ''pakotti'' miut tanssimaan, koska se ties miten paljon minuu ois harmittanu jos oisin jättäny tän välistä. 

Nyt jos saisin sanoa jotain neuvoja lukion kakkosluokkalaiselle Veeralle, niin sanosin näin:

'' Usko äitiis ja hanki se pari ja mekko ajoissa säästyt turhalta stressiltä. Hommaa myös paremmat nyörit siihen mekkoon, koska vuoden päästä et tykkää yhdestäkään takaapäin otetusta kuvasta, koska ne narut on 'rumat'. Kannattaa myös ottaa selvää niitä tekoripsistä ennen ku ostat, niitä on erilaisissa jäykkyyksissä, äläkä ota niitä jäykimpiä,  vahingossakaan, koska siulle iskee paniikki kun ne lähtee kulmista irti kesken tanssien..''

 Nyt en oikeestaan voi kun kiittää kaikkia, jotka teki tuosta päivästä todellisen. Kiitos♥

-veera